Nainen puhui unissaan
Eine Frau spricht im Schlaf
Als er mitten in der Nacht erwachte
Schlug sein Herz, dass er davon erschrak
Denn die Frau, die neben ihm lag lachte
Dass es klang als sei der jüngste Tag
Und er hörte ihre stimme klagen
Und er fühlte, dass sie trotzdem schlief
Weil sie beide blind im Dunkeln lagen
Sah er nur die Worte, die sie rief
Warum tötest du mich denn nicht schneller?
Fragte sie und weinte wie ein Kind
Und ihr weinen drang aus jenem Keller
Wo die träume eingemauert sind
Wieviel Jahre willst du mich noch hassen?
Rief sie aus und lag unheimlich still
Willst du mich nicht weiterleben lassen,
Weil ich ohne dich nicht leben will?
Ihre fragen standen wie Gespenster
Die sich vor sich selber fürchten da
Und die Nacht war schwarz und ohne Fenster
Und schien nicht zu wissen, was geschah
Ihm, dem Mann im Bett, war nicht zum lachen
Träume sollen wahrheitsliebend sein
Doch er sagt sich: "was soll man machen?"
Und beschloss nachts nicht mehr aufzuwachen
Daraufhin schlief er getröstet ein
Nainen puhui unissaan
Kun hän (mies) heräsi keskellä yötä
Sykki hänen sydämensä niin että hän kauhistui
Sillä nainen joka makasi hänen vierellään nauroi
Niin että kuulosti siltä kuin olisi tuomiopäivä
Ja hän kuuli naisen äänen valittavan
Ja hän tunsi, että nainen oli siitä huolimatta unessa
Kun he molemmat makasivat sokeina pimeydessä
Näki hän vain sanat, jotka nainen itki
Miksi et sitten tapa minua nopeammin?
Kysyi hän ja itki kuin lapsi
Ja hänen itkunsa tuli tuosta kellarista
Mihin unet ovat suljetut
Kuinka monta vuotta haluat vielä vihata minua?
Itki hän ja makasi pelottavan hiljaa*
Etkö halua antaa minun elää eteenpäin,
Koska minä en halua elää ilman sinua?
Hänen kysymyksensä seisoivat kuin haamut
Jotka pelkäävät itseään
Ja yö oli musta ja ikkunaton
Eikä vaikuttanut tietävän, mitä tapahtui
Hän, mies vuoteessa, ei ollut naurutuuleela
Unien on määrä olla rehellisiä
Silti sanoi hän itselleen: ”mitä pitäisi tehdä?”
Ja päätti ettei herää enää öisin
Siitä lähtien nukkui hän levollisesti
Comentarios