Kuolleet lehdet

Francés

Les feuilles mortes

Oh! je voudrais tant que tu te souviennes
Des jours heureux où nous étions amis
En ce temps-là la vie était plus belle,
Et le soleil plus brûlant qu’aujourd’hui
Les feuilles mortes se ramassent à la pelle
Tu vois, je n’ai pas oublié...

Les feuilles mortes se ramassent à la pelle,
Les souvenirs et les regrets aussi
Et le vent du nord les emporte
Dans la nuit froide de l’oubli.
Tu vois, je n’ai pas oublié
La chanson que tu me chantais.

C’est une chanson qui nous ressemble
Toi, tu m’aimais et je t’aimais
Et nous vivions tous deux ensemble
Toi qui m’aimais, moi qui t’aimais
Mais la vie sépare ceux qui s’aiment
Tout doucement, sans faire de bruit
Et la mer efface sur le sable
Les pas des amants désunis.

Les feuilles mortes se ramassent à la pelle,
Les souvenirs et les regrets aussi
Mais mon amour silencieux et fidèle
Sourit toujours et remercie la vie
Je t’aimais tant, tu étais si jolie,
Comment veux-tu que je t’oublie?

En ce temps-là, la vie était plus belle
Et le soleil plus brûlant qu’aujourd’hui
Tu étais ma plus douce amie
Mais je n’ai que faire des regrets
Et la chanson que tu chantais
Toujours, toujours je l’entendrai!

Comentarios del uploader:

Lyrics by Jacques Prévert

See video
 Intentar alinear
Finlandés

Kuolleet lehdet

Voi! Tahtoisinpa sinun muistavan
Onnenpäivät, ystäviä kun oltiin
Siihen aikaan elämä oli kaunista
Ja aurinko paistoi lämpimämmin
Kuolleet lehdet korjataan lapiolla
Enpähän ole unohtanut...

Kuolleet lehdet korjataan lapiolla
Muistikuvat ja kaipuut myös
Ja pohjoistuuli kuljettaa ne pois
Unohduksen kylmäss' yöss'
Enpähän ole unohtanut
Laulua, jota sinä mulle lauloit.

Se laulu on näköisemmekin
Rakastit sinä minua ja minä sinua
Ja elimme yhdessä kumpikin
Rakastit sinä minua ja minä sinua
Mutta elämä repii irti ne, jotka rakastaa
Ihan hissukseen, aivan ääneti
Ja meri huuhtoo pois sannasta
Orpojen rakastavaisten jäljet

Kuolleet lehdet korjataan lapiolla
Muistikuvat ja kaipuut myös
Mutta lempeni hiljainen ja uskollinen
On yhä vireä ja elämälle kiitollinen
Rakastin sinua paljon, olit niin soma
Miten saattaisinkaan unohtaa sinua?

Siihen aikaan elämä oli kaunista
Ja aurinko paistoi lämpimämmin
Olit minun ihanin ystäväni
Mutta kaipuuntunteesta piittaa en
Ja laulu, jota sinä lauloit
Aina, aina, aina mulle se soi!

Publicado por Invitado/a el Jue, 05/04/2012 - 20:47
Comentarios del autor:

Alkuperäiset sanoitukset: Jacques Prévert

0
Tu puntaje: Nada
Más traducciones de "Les feuilles mortes"
Francés → Finlandés - Guest
0
Comentarios