Les oiseaux tombaux
Hautalinnut
Muistatko kuten minä
Vai muistatko toisin:
Kuolleiden koivujen puisto
Peilit tyhjissä huoneissa
Tunsitko kuten minä
Vai tunsitko toisin:
Luhistuneen patsaan anova katse taivaalle
Näitkö sen kuin minä
Vai näitkö toisin aivan:
Vaeltavat linnut
Jotka nukkuu taivaalla
Uskoitko kuin minä
Itseesi uskoitko:
Vartalon verhottuun kaareen
Silmän syvyyteen
On suihkulähde kuivunut
Ja oksat sen yllä kuolleet
Olitko siellä kanssani
Olinko sittenkin yksin:
Kolean keskipäivän kujat
Harmaaksi kalkitut
Oliko samaa sinun pelkosi
Vai jotain outoa, omaasi:
Sotilaitten askeleet
Huudot, kirveltävä savu
Ja ikkunassa hahmo
Ehkä sinun hahmosi:
Kääntymässä pois
Kenties kieltäen kaiken
Kuuntelitko ne huudot
Vai suljitko korvasi
Yö kun kuljetti pois
Kaiken väen kuin omakseen
On suihkulähde kuivunut
Ja oksat sen yllä kuolleet
Haistoitko kummat kukat
Vai olitko turtunut
Ammuttu vanha Aleksei
Tuoliinsa köytetty
Loputtomat torit, kuljitko
Samoin risaisin kengin
Tyhjät aukiot, märät
Roikkuvat julisteet
Oliko sylini lämmin
Vai viluasiko värisit
Vanhan plataanin varjo
Kirje kadonneelta veljeltä
Ja leivän kuiva kuori
Tunsitko, oli suloinen
Neljännen päivän aamuna
Oli haudat vielä tyhjät
On suihkulähde kuivunut
Ja oksat sen yllä kuolleet
Itkitkö samaa surua
Vai oliko sinulla omasi
Kielletty nauru ja rakkaus
Joku yksinäinen lapsuus
Ja samako hiljaisuus piiritti
Vai kuulitko sävelmän jonkin
Kevätpäivän loistossa
Yllä kuolevan kaupungin
Annoitko saman lupauksen
Vallassa saman näyn
Korkealta ja raskaana
Satavan uhman ja kaipauksen
Karkasitko kuten sovittiin
Tänne kauas, tähän paikkaan
Tyhjän kirkon torni hauras
Juna tuoko sinua
On suihkulähde kuivunut
Ja oksat sen yllä kuolleet
Onko henkesi tulessa vielä
Ja tulemme yhtä liekkiä, liekkiä
Les oiseaux tombaux
Te souviens-tu comme moi
Ou te souviens-tu autrement:
Un parc aux bouleaux sans vie
Des glaces dans des salles vides
Ressentais-tu comme moi
Ou ressentais-tu autrement:
Le regard suppliant le ciel d'une statue effondrée
Le voyais-tu comme moi
Ou voyais-tu tout autrement:
Des oiseaux errants
Qui dorment au ciel
Croyais-tu comme moi
En toi croyais-tu:
À l'arc voilé d'un corps
Au fond d'un œil
Le jet d'eau est épuisé
Et les brins en haut morts
Y étais-tu avec moi
Ou enfin étais-je seul:
Les rues d'un midi glaçant
Rendues grises à la chaux
Était-elle ta peur similaire
Ou bizarre, unique à toi:
Des pas de militaires
Des cris, une fumée irritante
Et à une fenêtre, une silhouette
Peut-être était-elle la tienne:
Sur le point de s'en aller
Niant probablement tout
Écoutais-tu à ces clameurs
Ou fermais-tu les oreilles
Alors que la nuit reconduisit
Tout le monde comme pour le prendre
Le jet d'eau est épuisé
Et les brins en haut morts
Sentais-tu les fleurs mystérieuses
Ou n'avais-tu plus tes sens
Le vieux Alexeï qu'on a tiré
Ligoté à son siège
Les marchés géants, es-tu allé
Avec ces mêmes souliers usés
Les places désertes, arrosées
Les affiches mi-détachées
Mes bras te chauffaient-ils
Ou le froid te secouait-il
L'ombre d'une vieille platane
Une lettre par un frère perdu
Et la croûte sèche de pain
...
Percevais-tu, c'était tendre
Au matin du quatrième jour
Les tombes restaient vides
Le jet d'eau est épuisé
Et les brins en haut morts
Pleurais-tu le même deuil
Ou avais-tu aussi le tien
Un rire et un amour défendus
Une enfance marquée de solitude
Et était-ce même silence assiégeant
Ou entendais-tu une quelconque mélodie
Dans l'éclat d'un jour de printemps
Au-dessus d'une ville qui se meurt
As-tu donné la même promesse
Sous l'emprise d'une même vue
Une défiance et un regret qui
Pleuvent du haut avec lourdeur
As-tu échappé comme convenu
Pour venir loin ici, sur ce lieu
Le clocher fragile d'une église
Invisitée, es-tu ammené par le train
Le jet d'eau est épuisé
Et les brins en haut morts
Ton âme est-elle toujours en feu (1)
Et notre feu, tout un jeu, un jeu




Commenti