La esposa del Marinero

Finlandeză

Merimiehen Vaimo

Hän ei voinut itselleen mitään
Katkeruuden siemen sai itää
Teki pesän rintaan jonnekin
Kun ei käynyt koskaan kouluja
Teki sitten paljon lapsia
Yhtä monta kuin varpaitaankin

Aina sydän lyyhistyi
Kun lähdön hetki jälleen lähestyi
Mutta heikot vain tunteitaan näyttää
Laitureilla heiluttaa
Kaikki joiden osa on odottaa

Laiva miestä vei, ja vaahtopäät
Kauas täältä pois ja lämpimään
Vaimo jäi ja kaitsi lapsiaan
Vuodet kasvoihin söi polkujaan

Hän ei aina ollut tällainen
Vihainen ja vanhanaikainen
Enää puhuu yksin seinille
Ristipistotaulut tuijottaa
Kun hän selaa postikorttejaan
Lapset eivät koskaan vieraile

Vaikka rannalle taas jää
Se pyhä viha rintaa lämmittää
Miten siitä vuodet menneet onkaan
Kun laiturille lapset vei
Ja laiva tuli, mies tullutkaan ei

Seurahuoneella
Kirkkaansinisessä mekossaan
Laittanut tunnin hiuksiaan on
Ullakkohuoneessaan
Mies kauan katsoo
Luokse kävelee ja pyytää tanssimaan
Sanoo että illan jokaisen tanssin
Hän vain yksin saa

Poskin punaisin hän puistaa päätään
Joka sanan painaa mieleensä
On empiväinen
Mies taas vahva, päättäväinen
Ottaa mitä huvittaa
Ja nyt hän tytön haluaa
Elämä on laulun haaveunta
Merten prinssi ja valtakunta
Orkesteri soittaa
Viulu ei voi enää kauniimmin vaieta
Ottein lujin mies tanssittaa
Huolehtii, eikä päästä koskaan
Käsissä on vielä voima, tunto
Vanhuus kaukainen sairaus outo

Try to align
Spaniolă

La esposa del Marinero

No pudo evitarlo
A una amarga semilla le fue permitido crecer
Para anidarse en algún lugar de su pecho
Como nunca recibió educación
Tuvo muchos hijos
Tantos como los dedos de sus pies

Su corazón siempre colapsaba
Cuando llegaba la hora de partir
Pero solo los débiles muestran sus sentimientos
Agitando las manos en los muelles están
Todos aquellos cuyo destino es esperar

El barco y las olas se llevaron a aquel hombre
Muy lejos de ahí, hacia la calidez
La esposa se quedo y cuido de los niños
Los años carcomieron sus caminos frente a ella

Ella no fue siempre así
Enojada y pasada de moda
Ahora habla sola con las paredes
Su costura la observa
Mientras ella ojea sus postales
Sus hijos nunca vienen de visita

Aún si la dejarán en la orilla nuevamente
El sagrado odio calienta su pecho
Como han pasado los años
Desde que ella llevo a los niños al muelle
Y el barco arribó, pero su esposo no

En el salón de baile
En un brillante vestido azul
Habiéndose pasando una hora arreglando su cabello
En su cuarto en el ático
El hombre la mira por largo rato
Camina hasta ella y le pide bailar
Y dice que cada baile de esa noche
Le pertenece solo a ella

Sonrojándose, sacude su cabeza
Memoriza cada palabra
Y duda
Pero el hombre es firme y decidido
Toma lo que le place
Y ahora quiere a la chica
La vida es el sueño de una canción
El príncipe de las olas y el reino
La orquesta toca
Y el violín no podía haber enmudecido más bellamente
Con firmeza, el hombre guía su baile
Es cuidadoso y nunca la deja ir
Los brazos aún tienen fuerza y tacto
La vejez es ahora un malestar extraño y distante

Postat de damianfi la Marţi, 15/02/2011 - 21:29
Comentariile autorului:

Traducida por citruswind

0
Clasificarea ta: Nimic
Mai multe traduceri ale cântecului „Merimiehen Vaimo”
Finlandeză → Spaniolă - damianfi
0
Comentarii