Kuva meistä kauan sitten toukokuussa,
sun hymys valaisee koko tori-aukean
On kirkas aamu, mull' on kirppikseltä takki,
lokki vanhus, katse ohikulkijan
Muisto uhkarohkeudesta,
hyväuskoisten ja nuorten sydänten
Jotka kevyesti kerran,
toisilleen lupasivat sen
Meidän talomme ei kaadu, eikä horju,
vaikka tulva nousee, viima lyö se saa,
vasten pakkas-öitä meitä puolustaa
Se ei kaadu, eikä horju,
vaikka aika värit syö ja himmentää,
paikoilleen se jää
Ja niin me rakkautta teimme,
tai se teki meitä, kuinka vaan
Lautaset lensi, ihon lämpö,
kun kuura marraskuuta piirsi ikkunaan
Ja niin me rakensimme talon,
joka kestäis, vaikka sortuu talot muut
Me vannoimme sen tietämättä,
kuinka voivat haurastua luut
Meidän talomme ei kaadu, eikä horju,
vaikka tulva nousee, viima lyö se saa,
vasten pakkas-öitä meitä puolustaa
Se ei kaadu, eikä horju,
vaikka aika värit syö ja himmentää,
paikoilleen se jää
Se ei kaadu, eikä horju,
vaikka tulva nousee, viima lyö se saa,
vasten pakkas-öitä meitä puolustaa
Se ei kaadu, eikä horju,
vaikka aika värit syö ja himmentää...
Se ei kaadu, eikä horju,
vaikka tulva nousee, viima lyö se saa,
vasten pakkas-öitä meitä puolustaa
Se ei kaadu, eikä horju,
vaikka aika värit syö ja himmentää,
paikoilleen se jää