On mulla asiat joskus osuneet kohdalleen
Se saattoi vahinko olla,
eikä tapahdu uudelleen
Suru joskus käy, ja ikävää riittää;
kantaa laineet laivatkin
Mistä mun pitäis ketäkin kiittää?
- Jossain on kai vastauskin
Siskosta tuli jo äiti asuntolainoineen
Ostin kadun mieheltä pyörän,
joudun nyt oikeuteen
Joku toinen aina edellä
ottaa irti kaiken minkä saa
Mulla kun ei oo mitä oottaa,
ei se paljon haittaakaan
Tässä elämä on:
oma, kallis, ja tarpeeton
Joki joutava laineillaan
mua lastuna vie mukanaan,
ja ensin mä vapisin aaltojen alla
Opin olemaan antautumalla
Pohjallakaan ei yksinään olla:
alakulo on seurana haikeuden
Luulin ennen, että jossain
mitataan tarkalleen,
milloin on annettu liikaa jollekin kantaakseen
Se on pelkkä harha, perätön luulo,
toiset hölmöt uskoo niin
Jäävät hartiat väkevän, suuren,
pieneksi kuin heikonkin
Miks kysyt, miten käytän
päivät jotka vielä saan
Tiedätkö, mitä sieltä jostain sitten edes tilataan?
Enkä opi sanomaan, et kaipaan,
vaikka pyydätkin
Joka tapauksessa kaikenlaista annetaan